lauantai, 2. huhtikuuta 2011

Ole ylpeä, mutta älä ylpisty

Suomalaisilla tuntuisi jostain syystä olevan perinteenä ajatus, että itseensä ei saa olla tyytyväinen, saati sitten että olisi ylpeä. Lapsestaan ehkä jo saakin olla ylpeä ja jos joku Suomen edustaja pärjää arvokisoissa, niin siitä ehkä jopa pitää olla ylpeä. Lukija huomatkoon, että kärjistän ja yleistän. Väitän kuitenkin, että sanoissani on joku määrä totuuttakin.

Minä olen ylpeä joistain asioissa itsessäni, kun taas toisista en. Olen ylpeä siitä, että:
  1. vatsalihakseni erottuvat melko hyvin lähes olemattomalla treenillä,
  2. uskallan yleensä olla avoimesti eri mieltä kuin kaikki muut,
  3. olen tietyillä osa-alueilla huomattavan luova ja kekseliäs, ja
  4. minulla on kaunis vaimo ja söpö poikavauva.
Siitä en ole ylpeä, että olen melko usein saamaton vätys. Sillä alueella haluan kehittyä. Ihmissuhdetaitoni eivät myöskään ole ensiluokkaiset.

Vaikka tiedostankin ainakin osan vahvuuksistani ja tuon sen ilmi, en mielestäni kuitenkaan ole ylpistynyt. Tarkoitan siis ylpeydellä tässä tapauksessa tervettä itsensä arvostamista niiltä osin kuin se on aiheellista, esimerkiksi samalla tavoin kuin isä on ylpeä pojastaan, josta tulee NHL-tähti. Ylpistymisellä taas tarkoitan "kusen nousemista päähän", eli tilannetta, jossa ihminen lakkaa näkemästä oman epätäydellisyytensä ja kuvittelee olevansa joka suhteessa täydellinen tai ainakin kaikkia muita parempi, ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti.

Terveelläkin tavalla itsestään ylpeä ihminen voi kuitenkin olla joidenkin mielestä ylpistynyt. Etenkin ihmisen, joka ei arvosta eikä osaa hyväksyä itseään, on vaikea hyväksyä ylipäätään sitä, että joku on jossain häntä parempi, puhumattakaan, että tuo sen ilmi puheissaan. Itse ainakin huomaan itsessäni myös oman huonouden hyväksymisen vaikeuden. Yleensä siihen auttaa, kun järkeilee, ettei kenenkään -- eikä siis minunkaan -- tarvitse olla täydellinen. Lisäksi auttaa, kun miettii omia vahvuuksiaan. Jos et keksi itsestäsi yhtään vahvuutta, et luultavasti ole miettinyt tarpeeksi tai näkökykysi on itseinhoisen ajatusmaailman sumentama. Joskus joku ulkopuolinen saattaa nähdä toisen ihmisen vahvuuden paremmin.

Tunnista vahvuutesi ja tunnusta heikkoutesi!

2 kommenttia:

  1. Tärkeä aihe...halu nähdä itsensä täydellisenä ja kykyttömyys sietää epätäydellisyyttä itsessään ja toisissa tekee elämästä loppujen lopuksi kovin kylmää, vaikka elo olisi kuinka säkenöivää monin tavoin muuten. Mutta toinen ääripääkään ei olisi toivottava tilanne. Vahvuutensa on hyvä nähdä ja osata iloita niistä! Hieno kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  2. Minullakin questina mm. vähentää saamattomuuttani ja lisätä ihmissuhdetaitojani. Uskon kuitenkin, että saavutan vielä kohtuulliset tasot kussakin tavoitteessani, hitaasti mutta varmasti. Nopeamminkin voisi edetä, lähiverkostoa muuttamalla voisi saavuttaa nopeammin muutoksen itsessään.

    VastaaPoista