Näin minusta tulee maailman paras isä

Tulin isäksi, joten tuli pieni tauko kirjoitteluun. Nyt jatkuukin ajankohtaisesta aiheesta.

Juttelin joku aika sitten erään useamman lapsen isän kanssa ja pohdiskelin omaa (sillä hetkellä tulevaa, noin kuukauden päässä siintävää) isyyttäni. Tuumailin, että varmaankin hyvin tärkeää on ajatella ja uskoa olevansa hyvä isä. Jos pitää itseään hyvänä isänä, toimii automaattisesti sen mukaisesti. Jos pelkää epäonnistumista, se näkyy luultavasti myös käyttäytymisessä. Tähän kokeneempi isä sanoikin ajattelevansa olevansa maailman paras isä. Ja sen mitä hänen suuhteestaan omiin lapsiinsa olen nähnyt, hyvä isä hän varmasti onkin. Minäkin aion olla maailman paras isä omalle lapselleni.

Ajattelin jättää ruokapuolen äidin huoleksi ainakin ensimmäisten kuukausien ajaksi. Olenkin keskittynyt silittelyyn, sylissä pitämiseen ja lempeään jutteluun, sekä tietysti vaippojen vaihtoon ja pyllyn pesuun. Muutaman päivän ikäinen ei vielä ole kovin vuorovaikutteinen (lähinnä huutaa, kun kaikki ei ole hyvin), mutta uskon, että tällä hellyyden osoittamisella on suuri merkitys lapsen turvallisuuden tunteen ja kaiken myöhemmänkin kehityksen kannalta. Toistaiseksi lapsi on melko harvoin pitkään rauhallinen minun sylissäni, koska yleensä sillä on hereillä ollessä nälkä ja silloin lähinnä äidin läheisyys auttaa. Uskoisin, että jos saan omalta osaltani tuettua lapsen itsetunnon kehitystä siten, että hän arvostaa itseään ja luottaa itseensä ja toisaalta luotua käsityksen, että rakastan häntä siksi, että hän on minun lapseni, enkä siksi, että hän on kiltti poika tai muuta hienoa, olen jo aikamoisen hyvä isä.

En ymmärrä niitä, joiden mielestä lapset pitää hankkia vasta vanhemmalla iällä, että ehtii "elää", ennen kuin lapsi pilaa kaiken. Tämä vajaa viikko on ollut yksi elämän tunteikkaimmista ja syvimmistä kokemuksista tähän mennessä. En malta odottaa, kun lapsi kasvaa sen verran, että hän alkaa jotenkin vuorovaikuttamaan, esimerkiksi vastaamalla hymyyn. Toki nytkin väsyttää aika paljon, kun nukkuminen on katkonaista, mutta kaikenkaikkiaan isähommat vaikuttavat älyttömän huikealta jutulta. Odotan innolla mitä tuleman pitää.

Isäjutuista on näemmä vaikea kirjoittaa, rupesin miettimään, että mikä minä olen tästä asiasta kirjoittamaan, kun vasta jokusen päivän olen näitä hommia tehnyt. Tämän tekstin kirjoittaminen vaati ehkä eniten uudelleenkirjoittamista tähän mennessä. Jotenkin kuitenkin koin, että jotain täytyy tästäkin aiheesta kirjoittaa. Siispä kirjoitin, mitä mielessä oli.