Osuin hetkestä aikaa taas Juntusen Mikan blogiin ja uusin kirjoitus oli siitä, kuinka mieliala pyrkii pitämään itseään yllä.
Niinhän se totta tosiaan on. Esimerkiksi kun olen ärtynyt jostain ja vaimo koittaa jotenkin piristää, ärsyynnyn helposti vain lisää. Jotenkin ärsyyntynyt olotila saa suhtautumaan kaikkeen negatiivisesti. Tai jos huomaan käyttäneeni aikani vain Naamakirjassa ja netissä lorvien, kun olisi pitänyt tehdä joku asia, ahdistun ajan hukkaamisesta niin, etten edelleenkään saa tehtyä mitään vaan ruokin ahdistumista jatkamalla sitä, mikä sen aiheutti. Eli tosiaankin ikäänkuin negatiivinen mieliala aiheuttaisi riippuvuutta. Toisaalta taas kun on oikein hyvällä mielellä, eivät pienet vastoinkäymiset oikeastaan haittaa yhtään.
Olen myös huomannut sellaisen jännän ilmiön, että kun itse olen negatiivisella mielellä ja tekee mieli käyttäytyä sen mukaisesti, niin jos joku muu rupeaakin valittamaan jostain, saatankin itse yhtäkkiä tulla paljon positiivisemmalle mielelle ja yritän saada tämän toisenkin tajuamaan, että eipä tässä nyt mikään olekaan pahasti vialla. Ei se aina näin mene, mutta välillä kuitenkin.
Joskus ajattelin, että kaikenlainen itsensä psyykkaaminen on epäaitoa ja huijausta. Ajattelin, että jos on paha olo, niin sitten siihen ei pidä yrittää vaikuttaa. Myöhemmin olen kuitenkin ruvennut ajattelemaan enemmänkin niin, että ajatukset, tunteet, tahto ja ruumis vaikuttavat kaikki toisiinsa ja yhden osan saaminen hiukan positiivisempaan suuntaan vie myös muita osa-alueita parempaan suuntaan.
Se, miten sitten pitäisi toimia, kun huomaa, että nyt on aika negatiivinen olotila, onkin vasta harjoittelun alla. Musiikki toimii usein. Esimerkiksi Callisto. Kävelylle lähteminen saattaisi toimia, jos vain useammin saisi itsensä ulos. Raamatun lukeminen on sekin hyvä, muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tietenkin vaimon kanssa sängyllä loikoilu toimii joka tilanteessa. Niin, ilmeisesti kyse ei ole siitä, etteikö keinoja olisi, mutta kun sitä pitäisi päästä ylös sieltä negatiivisuuden kuopasta.
Kai sitä voi ihan treenata. Mielikuvajuttuja ja sellaista.
Jos kunnon jumitustila iskee päälle, ei siitä kyllä millään psyykkaamisella helposti pääse irti, vaan täytyy ottaa tauko.
VastaaPoistaKävely on hyvä, jättää vaikka jonkin asian ostamatta lähikaupasta, niin sillä tekosyyllä voi sitten lähteä pienelle kävelylle kun tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Kävellessä saa ajatuskulun uudelle urille ja palattuaan ei usein olekaan yhtä jumissa.
"Procrastination"-hakusanalla löytyy huima määrä blogeja ja saitteja tehtävien välttelystä. Niissä on monenlaisia kikkoja, mutta varmaan mikään ei voita sitä, että oikeasti tekee jotain sellaista, jossa haluaakin edistyä.
Tämä oli kyllä hyvä pointti. Omassa surkeudessa on vaan joskus niin kiva rypeä, vaikka tietää ettei se kannata
VastaaPoistaTotta turiset. Itse olen huomannut oivaksi keinoksi huonoon mielialaan aktiivisesti huomion kiinnittämisen asioihin joista on kiitollinen. Toimii kuin junan vessa! Usein sellaisissa tilanteissa tulee myös rukoiltua ja se auttaa :)
VastaaPoistaKiitos mahtavasta kirjoituksestasi Juhani! Olen samaa mieltä, että Raamattu on kaikkein parasta! Ja kaikkien näitten aatteitten ja tarjolla olevien filosofisten virtausten ( esim ajassamme kovasti esillä olevien hedonisminin ja relativismin) keskellä voi suunnistaa vakaasti ja arvottaa ympärillä olevia asioita ja mielipiteitä käyttämällä aina ankkurinaan juuri Raamattua! Ilahduin kovasti, kun tuo rakas R-sana pomppasi silmiini tekstistäsi! Ja Mikko toi myös tärkeitä asioita esille! Jotkut ikivanhat asiat ovat sitä aidointa, eikä niitten arvo laimene koskaan:)
VastaaPoista