Jos taas joku yrittää väittää, että asia, johon hänellä ei ole aikaa, on hänelle huikean tärkeä, herää kysymys, miksi hän käyttää aikansa pelkästään vähemmän tärkeisiin asioihin? Yksi syy voi olla se, että vaikka monille ihmisille "raha ei ole tärkein", niin silti sitä halutaan varmuuden vuoksi mahdollisimman paljon tai ainakin pakollisten kulujen verran. Tärkeitä asioita, kuten lasten kanssa vietettyä kiireetöntä aikaa, luonnossa liikuskelua, kavereiden kanssa saunomista ja muuta sellaista on helppo siirtää vaikkapa "ensi viikkoon", kun taas useimmilla työpaikoilla töihin menoa ei voi. Eikä usein myöskään vuokran maksua tai syömistä.
Itse kuvittelen pitäväni tärkeänä ja hienona vaeltelua tuntureilla ja vuoristossa Lapissa ja muualla skandinaviassa. Myös ihan lähiseudulla luonnossa liikuskelu on mielestäni todella hienoa. Silti en ole esimerkiksi yli vuosi sitten ostettua makuupussia käyttänyt kertaakaan oikealla metsäreissulla. Voinko siis väittää, että mainitut asiat ovat minulle tärkeitä? Yritän ainakin väittää ja uhoan lisääväni mainitun kaltaista toimintaa lähitulevaisuudessa. Aikomukseni on myös heti säiden lämmettyä alkaa tehdä etätöitä Nuuksiosta käsin, lammen rannalla kalliolla istuksien. Katsotaan miten käy.
On muuten mahtava tuo meidän parveke. Lämpenee auringonpaisteella huikean lämpöiseksi. Olin siellä t-paitasillani kaksi tuntia tekemässä töitä, seuranani termosmukillinen kahvia ja pala maailman parasta suklaakakkua, jota tein maanantaina. Tuli melkein hiki.
Kaikille ei kuitenkaan jää saman verran aikaa elämän välttämättömyyksiltä. Jotkut myös selviävät niistä nopeammin ja tehokkaammin ihan luontaisten kykyjensä ansiostakin. Tosin minäkin huomaan usein valitsevani väärin ajankäyttöni kanssa.
VastaaPoistaOn aika houkuttelevaa ajatella että omaankin kalenteriin pääsee asioita, jotka "on vain pakko tehdä". Näitä varmaan osa onkin, vaikkapa veroilmoitus (tai nykyään muutokset veroehdotukseen). Pakollisia asioita on silti todella vähän, kaikki muut sinne päätyvät jokin valinnan seurauksena. Tekemiset ja valinnat ketjuttuvat ja karkeasti pelkistettynä "sitä niittää, mitä kylvää" pitääkin paikkansa.
VastaaPoistaLifechurch.tv:ssä oli osuva sarja aiheeseen liittyen -> http://bit.ly/eYWSQX
Ajankäytössä pitäisi olla marginaalia, joustonvaraa.
Töissä on se huono puoli, että tuntimääräänsä ei yleensä saa rajatta säätää. Olisi kyllä kätevää, jos voisi töissä vain sen verran, että saa tarpeelliseksi katsomansa rahamäärän kasaan. Yleensä sellaiset työt, joissa niin voi tehdä eivät ole sellaisia, joita haluaa tehdä.
VastaaPoistaItse olen myös huomannut, että itselläni ongelma ei ole ajan vaan jaksamisen puute. Tämän tiedostaminen oli itseasiassa yksi askel tyytyväisempään elämään. Elämässä vaan täytyy olla aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa mitään, sen enempää kivaa kuin tylsääkään. Tyhjäpäinen surfaaminen tai telkkarintuijottaminen on ihan hyvä asia, jos sitä tekee silloin kun on sen aika. Ongelma onkin helposti se, että sitä tekee silloinkin kun ei tarvitse.
Hyvää ja inspiroivaa pohdintaa jälleen. Niin se tuppaa menemään että oikeasti itselle tärkeille asioille löytää sitä aikaa ja jos ei löydy niin täytyy todeta ettei se nyt jostain syystä olekaan niin tärkeä asia kuin on ajatellut. Kun näitä asioita miettii ja tiedostaa voi kuitenkin laittaa prioriteetit kuntoon ja innostua uudestaan jostain tärkeästä asiasta jota jostain syystä on jättänyt vähälle huomiolle. Mahtavaa! Omaa jaksamista voi puolestaan parannella laadukkaan ravinnon, unen ja median avulla.
VastaaPoistaOnko tuolla Nuuksiossa muuten joku lähde mistä voi käydä hörppimässä puhdasta vettä kun jano iskee? Sitäkin mietin että jos tekee työtä langattoman nettiyhteyden välityksellä niin voi altistaa itsään aikamoisille säteilymäärille kun käyttöajat ovat huomattavasti pidemmät kuin normaalin kännykkäpuhelun. Toisaalta sisällä langallisen päätteen äärelläkään ei säteilyltä täysin säästy ja siinä on lisäksi huonompi ilma, valo ja lattia. Molempiin tilanteisiin saa kumminkin tehtyä huomattavia parannuksia kun on tietoinen näistä asioista ja ulkona se on jopa helpompaa kun tarvitsee miettiä lähinnä itse laitteistoa ja sen käyttöä joskin sään vaihtelut tietty voi tuoda omat hasteensa.
Onko tuo "maailman paras suklaakakku" muuten sattumoisin tumma viljaton mutakakku vai kenties jopa raakasuklaasta valmistettu? Täytyy itsekin tehdä jälleen suklaakakkua nyt viikonloppuna. Suklaakonvehtiakin olisi tarkoitus tehdä kunhan kaikki tarvikkeet saapuvat.
Nuuksiossa on vissiin jotain pieniä lähteitä. Täytyisi käydä itse toteamassa. Täältä voi lukea lisä:
VastaaPoistahttp://www.loydalahde.com/?page_id=5
Joskus oon juonut suoraan jostain Nuuksion lammista ilman ongelmia. Vaihtelee kyllä vesien laatu sielläkin.
Jos laittaa mettässä ollessa mobiililaajakaistan USB-jatkojohdolla vähän kauemmaksi koneesta ja vaikka onkivavan päähän hiukan ylemmäksikin, niin säteily pienenee ja kuuluvuus luultavasti paranee. Lisäakku vaikka läppäriin mukaan tai joku ihan erillinen litium-akusto antamaan potkua pidempään. Jostain vesitiiviistä kankaasta aurinko-, sade- ja tuulisuoja. Retkipatja mukaan istuma-alustaksi. Kyllähän tuota on keväämmällä pakko kokeilla!
Suklaakakku oli 200 g voita, 200 g taloussuklaata, 4 munaa, 4 dl sokeria, 3 dl spelttijauhoja ja 1,5 tl leivinjauhetta. Raakasuklaakakkua täyty kyllä kokeilla joskus.
Sinullahan on "uuden työhuoneen" suunnittelu jo aika hyvällä mallilla. Toivotan siis hyviä työhetkiä luonnon keskellä ja jään odottamaan ensimmäistä blogikirjoitustasi Nuuksiosta käsin.
VastaaPoistaTuo suklaakakku saattaa olla hyvänmakuinen mutta terveellinen se ei kyllä ole. Taloussuklaassa on jo puolet sokeria ja sen lisäksi vielä 4 dl päälle niin taitaa olla jopa imelämpi kuin se suklaakakku mitä itse ennen tein ja pidin jopa silloisella makuaistilla imelänä. Speltti on kai olevinaan vehnää parempaa ja alkuperäisempää, mutta ihan samoja myrkkyjä sekin valitettavasti sisältää.
Minulle maailman parhaan suklaakakun täytyisi siis nykyään olla sekä hyvänmakuinen että terveellinen ja ravinnerikas. En ole täysin siihen tavoitteeseen vielä päässyt, mutta melko pitkälle kuitenkin. Terveellisin olisi tietenkin raakasuklaasta tehty, mutta kun uunin korkea lämpötila pilaa sen hyvät ravinteet niin silloin valmistusmenetelmä täytyisi olla melko erilainen enkä tiedä voiko sitä enää silloin hyvällä omatunnolla kutsua suklaakakuksi.
Tein joka tapauksessa tänä iltana nyt toisen kerran tätä kakkua ja voin suositella sitä lämpimästi:
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=142
Suklaana olen käyttänyt Rainbown sveitsiläistä 56%:sta joka on edullisempaa, laadukkaampaa ja maukkaampaa kuin taloussuklaa ja lisämakeutukseksi minulle on mainiosti riittänyt noin 1/2 dl sokeria. Mantelijauhe on toki kalliimpaa kuin vilja-jauhot mutta paljon parempaa, terveellisempää, täyttävämpää ja sen tarvittavat käyttömäärät huomattavasti pienemmät. Vielä tummempi ja laadukkaampi suklaa olisi tietty hyvä kehityssuunta, mutta silloin joutuu varmasti makeuttamaan sitä hieman runsaammin. Tavoitteena on myös jossain vaiheessa vaihtaa sokeri johonkin parempaan makeuttajaan. Maailman parhaan suklaakakun metsästäminen siis jatkuu vielä.
Kai suklaakakku sinällään voi olla kuumentamaton. Onhan jäätelökakkukin yleisesti käytetty termi :) Noita raakakakkuohjeita kyllä pitäisi löytyä.
VastaaPoistaTein tuon kakun, kun teki mieli jotain hiilarikökköherkkua ja jos sellaista tekee, niin sen pitää olla parasta mahdollista. Eli paljon kaakaota, rasvaa ja sokeria, eikä tosiaankaan mitään hedelmähillotöhnää pilaamassa tai "keventämässä".