Valittaminen vastaan toimiminen

Aika usein jonkun suuremmanpuoleisen tehtaan lopettaessa tai aikoessa lopettaa toimintansa saa lehdistä lukea, kuinka työntekijät -- kohta entiset sellaiset -- järjestävät ties mitä mielenilmaisuja, joilla vastustavat tehtaan sulkemista. Sinänsä parempi onkin valittaa näkyvästi, kuin muutamalle kaverille, mutta mistä tulee se ajatus, että yritykset ovat jotain kerhontätejä, ja työntekijät pikkulapsia, joille kerhontädit järjestävät mukavaa puuhastelua? Ei kai sentään yrityksen tehtävä ole pitää yllä kannattamatonta toimintaa vain sen takia, että aikuiset ihmiset eivät itse osaa järjestää itselleen muutakaan työtä?

Kenties tämä ajattelumalli tulee jostain historiasta, koska joskus ihmiset oli tapana jakaa porvareihin ja työläisiin, joista ensimmäiset ikäänkuin vastustamattoman kohtalon pakosta tulivat tehtaiden omistajiksi ja jälkimmäiset työntekijöiksi? Ainakin usein tuntuu ihmisten puheista välittyvän sellainen ajatus, että he eivät itse voisi vaikuttaa siihen, että ovat niitä niska limassa raatavia työläisiä, joita porvari riistää. Ja vaikka näin karkea jako alkaakin jo ehkä olla hieman vanhentunut enemmistön ajatuksissa, tuntuu kuitenkin ajatus siitä, että hyvä elämä on sitä, että käydään kouluja ja päästään kohtuullisen hyväpalkkaiseen ja varmaan työpaikkaan, olevan edelleen voimissaan. Sitten jos joudutaan työttömäksi, niin elämä on pilalla, ellei sitten uutta työtä satu löytymään. Ja jos ei löydy, niin syy on valtion, joka ei osaa poliittisilla päätöksillä tuottaa työpaikokkoja.

Mitäpä, jos työttömyyden iskiessä rupeaisikin valittamisen sijaan tekemään jotain hienoa, josta on aina haaveillut? Tai jos ei ole haaveillut mistään, niin voi miettiä, mikä olisi sellainen asia, josta voisi olla niin innostunut, että haluaa kehittyä siinä Suomen parhaaksi (tai edes hyväksi) ja tehdä siitä bisneksen. Se on varma, että valtio ei sinun elämääsi paremmaksi, korkeintaan haluaa tehdä sinusta entistäkin passivisemman uhrin ja valtion avustuksilla elävän pitkäaikaistyöttömän.

Eikä edes ole pakko jäädä työttömäksi ruvetakseen toteuttamaan unelmiaan. Usein unelmien toteuttaminen vain vaati jonkinlaisen askeleen, mahdollisesti irtisanoutumisen vakaasta työpaikasta ja epävarman toimeentulon ainakin joksikin aikaa, ja sen takia tämä askel jää helposti ottamatta. "Pakko on paras motivaatio", sanotaan. Monia asioita voi kuitenkin lähteä viemään eteenpäin muiden töiden ohessa. Vähemmän tärkeitä asioita voi jättää pois ja vapautuneen ajan käyttää haaveidensa toteuttamiseen. Itse olen tässä vaiheessa. Jätin juuri basistin tehtävät eräässä bändissä, jossa soitin melko pitkään. En vielä tiedä, mitä teen esimerkiksi puolen vuoden päästä, mutta ainakin aluksi aion tehdä Suomen parasta kuivalihaa, jolle tuntuisi olevan kovasti kysyntää, koska kaikki tehty liha menee nopeammin, kuin ehdin tehdä uutta. Toisekseen aion hengailla Silverclubilla, koska sitä kautta voin auttaa hyviä tyyppejä omalla osaamisellani ja samalla tutustua heihin ja luoda uusia suhteita. Suhteista on aina hyötyä kaikessa bisnestoiminnassa.

Vielä palatakseni otsikkoon, kehoitan kaikkia, jotka eivät ole tyytyväisiä työhönsä, miettimään itse itsensä työllistämistä. Melkeinpä mistä tahansa ideasta voi tehdä bisneksen. Enemmän on kyse uskalluksesta, päättäväisyydestä ja hulluudesta. Itse olen tällä tiellä vasta varovaisesti pääsemässä alkuun, joten edellisen joudun sanomaan vain muiden kokemuksia ja kertomuksia kuulleena. Tästä blogista voi halutessaan seurata asian edistymistä.